keskiviikko 26. syyskuuta 2007

22.9 Tamperkele

Ja lauantaina oli sitten vuorossa Tamperetalo, ja siellä Sorsapuistosali. elikkäs se messuhalli joka on siellä pihan perällä. Hieman ihmetystä tämä keikkapaikka aiheutti leirissämme, mut minne ei mentäis jos siitä joku haluaa maksaa. Mutta tämähän osoittautui varsinkin miellyttäväksi paikaksi konsertoida. Helppo rouduu, asiallisen kokoinen lava, talonhenksulta saa hyvää palvelua, mikäs tässä on taas ihmisen ollessa. Varsinkin kuin puolikuntoisena meikäläinen heilunu jo viimeset pariviikkoa. Pelastus onneksi tähänkin löytyi jagertee:n muodossa, Kiitos Vesku.
Ainoa miina tuossa paikassa on bäkkäri, joka siis sijaitsee toisessa rakennuksessa, joten pihan poikki joutuu kirmaamaan poppari viimassa ja sateessa. Mut saattaapi tehdä ihan hyvää välillä.
Mut olipahan taas keikka!Tapahtumarikasta sanoisin, tuntuu olevan melkein aina kun on vähänkään isompi lava, niin popparit keskittyy enemmän kohkaamiseen ku soittamiseen. Aikamoista jazzia paikkapaikoin. Ja jotain luuttujakin joutu oikein korjailemaan keikan aikana. Ny sais ruveta rauhoittumaan pikkasen, sanos tää. Hengissä kuitenkin selvittiin. Ja kotimatkalle päästiin Myllyn suorittaessa liikennöintiä, ku meikäläinen oli lääkinnyt itseään sen verran ettei saanut auton ruoriin tarttua. Kotimatka sujui rattoisasti, kummelin seurassa. Fanit olivat päättäneet lahjoa pändiä Tampere aiheisilla lahjuksilla. Mikäs siinä jos haluavat. Kotiakin päästiin ja tämä lähti suoraan lekurin juttusille, ku luuli ihminen kuolevansa tähän tautiin. Tohtori tuumas vaan, että toivoa on ja repullinen kaikenlaisia nappuloi matkaan. Tätä kirjoittaessa rupeekin jo tuntumaan että perskules mää selvisinki hengis tästä taudista, vaik tiukkaa se on tehnykin. Mut ei muuta ku leuka rintaan, ja kohti seuraavia pettymyksiä.

-Curvin

Ei kommentteja: